Eilen oli siinä ja hilkulla. Uhkailevan sateen takia piti viritellä kakkossuunnitelmaa, jossa kosteudesta kärsiviä soittimia voi äännellä sisätiloissa (toki mietinnässä oli myös plan Ö, eli peruutusvaihde, mutta teatterin rautaiset diletantithan eivät rikkoonnu kuin kaatosateessa...). Varasuunnitelman oviaukkoon on tapana nostella pari irtoseinää, ja näin olin tekemässäkin kun havaitsin lattialla pitkänomaisen, hermostuneen oloisen hahmon. Kärmes! Alkaa olla siis se aika vuodesta kun nuo serpentiinit hankkiutuvat ahtaampiin paikkoihin mättähiltä hyppimästä. Ja mistäkös sen nyt näkikään oliko kyseessä kyy vai jotakin muuta? Täplistä takaraivolla. Jep. Sinne luikersi rantakäärme rojujen sekaan.

Ei muuta kuin siirtämään sitä toista lautaseinää... Vaan kas! Kärmeksiä oli toinenkin, silmän korkeudella juuri siinä lavasteessa kietoutuneena. Rantaversio tämäkin - ilmeisesti ne eivät välttämättä hengaa juuri veden läheisyydessä? Sen verran hellässä syleilyssä oli propsi että sai jäädä niille sijoilleen.

Sade ei vallan pahasti terrorisoinut esitystä; onnistui ajoittamaan pahimmat ryöpyt väliajalle. Mitähän tänään? Ovatko luikertajat pistäneet kokoontumisajot pystyyn? Sataako vaakasuoraan? Ei varmasti, aurinko paistaa (sää on mielentila) ja... no, eipähän ole hiiriä jaloissa juoksemassa. Ja eivätköhän nuo harmittomat luikertajat ole pohtineet talviasuntonsa rauhallisuutta uudestaan... Entäpä lauantaina? Kuka pudottaa kenet roolista? Onko muusikoilla joitain jippoja takataskuissa? Hahaa, saattaapi olla!