Sitten kun sisällöntuotantoyhtiöni ("Fylling ur life" -Elämän-Untuva inc.) työllistää 150 ihmistä, minä jaan sen kahdeksi sisällöntuotantokompleksiksi. Nimittäin tuon luvun paikkeilla kombinaatin koheesio hajoaa: ihmiset eivät enää osaa ajatella me-muodossa. Homma jengiytyy automaattisesti kuppikuntiin, jos ei tajua tehdä sitä auktorisoidusti.
Opin tämän ajatuksen Malcolm Gladwellin kirjasta Leimahduspiste. Oli siinä muitakin mielenkiintoisia juttuja, mutta enimmäkseen tunsin olevani periamerikkalaisen jankutuksen äärellä. Hyvätkin ajatukset laimenevat jos niitä ei osata olla loputtomiin toistelematta. Mutta jos olet immuuni, löydät varmaankin trendien epidemiologiasta erinäisiä mielenkiintoisia aspekteja.
Jankutuksesta toiseen: luin vastikään Michael Crichtonin Pelon ilmaston, jonka Jäljen ääni on seikkaperäisesti kritisoinut (joten voin siirtyä sivupoluille, kuten tapanani olen pitänyt). Crichton tuntuu olevan sitä mieltä, että mitään ilmastonmuutosta ei ole tulossa, joten Yhdysvaltojen ei ole syytä rajoittaa päästöjänsä - pressaakin on tullut neuvoneeksi hän (thanks, Mike, for leading that poor sod even more astray). Kirja on siis propagandaa, josta nimenomaisesta toiminnasta kyseisessä opuksessa roimitaan ympäristöjärjestöjä - kieroa kuin katolisuus. Gandalf-hahmoinen Kenner paimentaa kaikkia vastaantulijoita vastaansanomattomalla järkähtämättömyydellä disinformaatiosta aidon tiedon pariin. "Kaikki on ihan ok, katso käyriä." Ja huokailee kun tyypit ei vaan tajuu.
No, tässä kohtaa itse putoan - siis lievästi ja tavallaan - otolliseen lukijakuntaan. Ensinnäkin olen aina digannut Miihkalin faktatykityksestä, jollaisella voi jallittaa kenet tahansa, mutta siis. Minusta on dorkaa se, että eduskuntavaalien alla äänestäjät kertovat suurimman huolensa olevan ilmastonmuutos, ei siis vaikkapa hoitajapula tai alipalkkaus tai byrokratian lisääntyminen tai markkinavoimien kasvoton kurmootus. Ei, pitää pelastaa maailma! Ihan kuin ihminen tämän pallon saisi tuhottua vahingossa.
Tällä en kuitenkaan tarkoita, etteikö saasteita pitäisi kaikin keinoin vähentää. Pitää tietenkin. Asiaa ei vain tarvitse hämärtää. Ihminen ei ole luonnon herra. Ilmasto muuttuu, se ei ole saavuttanut ikuista tasapainoa. Tokihan ihmisen toiminta vaikuttaa (ja niitä saasteita todella on syytä vähentää niin paljon kuin ikinä mahdollista!), mutta niin vaikuttaa moni muukin seikka. Ja sadan vuoden aikana sukupolvet kummasti mukautuvat muuttuviin olosuhteisiin. Kun öljy loppuu, maailma jatkaa edelleen matkaansa. Me emme tarvitse tätä kaikkea sälää jota tylsistymisen estämiseksi näpelöimme. Jos joudumme palaamaan teknologisessa kehityksessä taaksepäin volyymin uuvahtaessa, niin emmeköhän me silti selviä hengissä vaikka kaikkea ei liukuhihnalta enää saakaan?
Opin tämän ajatuksen Malcolm Gladwellin kirjasta Leimahduspiste. Oli siinä muitakin mielenkiintoisia juttuja, mutta enimmäkseen tunsin olevani periamerikkalaisen jankutuksen äärellä. Hyvätkin ajatukset laimenevat jos niitä ei osata olla loputtomiin toistelematta. Mutta jos olet immuuni, löydät varmaankin trendien epidemiologiasta erinäisiä mielenkiintoisia aspekteja.
Jankutuksesta toiseen: luin vastikään Michael Crichtonin Pelon ilmaston, jonka Jäljen ääni on seikkaperäisesti kritisoinut (joten voin siirtyä sivupoluille, kuten tapanani olen pitänyt). Crichton tuntuu olevan sitä mieltä, että mitään ilmastonmuutosta ei ole tulossa, joten Yhdysvaltojen ei ole syytä rajoittaa päästöjänsä - pressaakin on tullut neuvoneeksi hän (thanks, Mike, for leading that poor sod even more astray). Kirja on siis propagandaa, josta nimenomaisesta toiminnasta kyseisessä opuksessa roimitaan ympäristöjärjestöjä - kieroa kuin katolisuus. Gandalf-hahmoinen Kenner paimentaa kaikkia vastaantulijoita vastaansanomattomalla järkähtämättömyydellä disinformaatiosta aidon tiedon pariin. "Kaikki on ihan ok, katso käyriä." Ja huokailee kun tyypit ei vaan tajuu.
No, tässä kohtaa itse putoan - siis lievästi ja tavallaan - otolliseen lukijakuntaan. Ensinnäkin olen aina digannut Miihkalin faktatykityksestä, jollaisella voi jallittaa kenet tahansa, mutta siis. Minusta on dorkaa se, että eduskuntavaalien alla äänestäjät kertovat suurimman huolensa olevan ilmastonmuutos, ei siis vaikkapa hoitajapula tai alipalkkaus tai byrokratian lisääntyminen tai markkinavoimien kasvoton kurmootus. Ei, pitää pelastaa maailma! Ihan kuin ihminen tämän pallon saisi tuhottua vahingossa.
Tällä en kuitenkaan tarkoita, etteikö saasteita pitäisi kaikin keinoin vähentää. Pitää tietenkin. Asiaa ei vain tarvitse hämärtää. Ihminen ei ole luonnon herra. Ilmasto muuttuu, se ei ole saavuttanut ikuista tasapainoa. Tokihan ihmisen toiminta vaikuttaa (ja niitä saasteita todella on syytä vähentää niin paljon kuin ikinä mahdollista!), mutta niin vaikuttaa moni muukin seikka. Ja sadan vuoden aikana sukupolvet kummasti mukautuvat muuttuviin olosuhteisiin. Kun öljy loppuu, maailma jatkaa edelleen matkaansa. Me emme tarvitse tätä kaikkea sälää jota tylsistymisen estämiseksi näpelöimme. Jos joudumme palaamaan teknologisessa kehityksessä taaksepäin volyymin uuvahtaessa, niin emmeköhän me silti selviä hengissä vaikka kaikkea ei liukuhihnalta enää saakaan?
