Sain pitkästä aikaa studion käyttökuntoon. Sitä piuhojen määrää! Jonkun muun mielestä se ei varmastikaan ole käyttökunnossa sillä että tökkää kaikki löytämänsä johdonpäät sopiviin koloihin, mutta kyllä se toimii - ei vain oikein mahdu aivoon millä kaiken on saanut aiemmin konnektoitua kun nyt jo viesti- sekä energiavirrat täyttivät kaikki töpselit ynnä jakit. Eihän kaikki vielä ole kiinni, vai onko muka? Liikkumisen kanssa pitää olla tarkkana ettei kompastele ja kuristu, vaan soittamista tuo ei ihan älyttömästi häiritse. Mutta mihin ihmeeseen minä sen kohta taloon saapuvan syntsaboksin laitan? Ei sitä saa giini mihinkään enää.

Pitkä soittopaussi näkyy sormenpäissä - eivät kestä enää kitarasankarointia lainkaan. Ja hermot menivät taas siinä kun huomasi miten hankalaa sähkörummuilla on tehdä jouhevaa biittiä yhtään venkoilevammalla otteella. Se, että todella osaisi rumputella, olisi varmasti eduksi, mutta jos tahtilajeja ei jaksa etukäteen viritellä eksakteiksi, joutuu kuuntelemaan settiä josta päätellen soitto on ollut täydellisen rytmitajutonta, mitä se ei kylläkään ole voinut olla (siis täydellisen). Että ottaa aivoon. Bittivirrat ja henkkohtainen chi, eivät suostu toimimaan harmonisesti synkassa ne.

Sen Kalixin jatkisjulkistelun aloitin muuten kaiken vienostelun jälkeen kuitenkin. Alkoivat aihelmat pyöriä päässä niin ettei meinaa taas saada iltaisin unta. Pakko on tavara se vapauttaa ilmoillen liihottamaan, kaikesta veisaamatta. Tervemenoa sinne, folks.