Eilissäpäivänä kun odottelin auton korjaantumista koko päivän, jäi hiukan liikaa aikaa hortoilla kaupungilla. Kunniakseni on todettava etten ostanut lähimainkaan kaikkea mitä harkitsin. En ostanut Stephen Kingin kirjaa "Kirjoittamisesta" koska olen jo lukenut sen. En ostanut myöskään Julia Cameronin vastaavan alan tiiliskiveä ("Kultasuoni"?), koska olin senkin lukenut. Ei niitä moneen kertaan tule plärättyä kuitenkaan. Tai ehkä tulee - ja ehkä jossain välissä kuitenkin ostan ne, alessa kun olivat -, mutta en halunnut lastata olkalaukkuani täyteen tuttua tavaraa. Myöskään Palahniukin "Tukehtumista" en ostanut vaikka alessa oli sekin, kun nyt on jotenkin romaanikiintiö täynnä. Toisaalta ostettuja kirjoja ei muutenkaan tule luettua koskaan, niitä vain pitää hyllyssä kun lainakirjat vievät kaiken huomion. Heräteostoksena mukaan tarttui kuitenkin tämä (mihin minä sen laitoin, kenen kirjoittama se on?) "Soppaa soittajille", joka siis liittyy jotenkin muusikon elintasoon kai. Kuivaa diskurssianalyysia uhkasi tarjota ensimmäiset sivut (hitto) kun Ruissalossa kävin alkua lukemassa...

Housut ostin. Minusta ne on violetit/lilat tai jotain vastaavaa, mutta lapussa luki "ruskea". Hyvä on, samapa tuo. Äsken meinasin käydä esittelemässä naapurikunnan kirjastossa lahkeeseen liimattua tarraa (kokoko siinä näkyi?) vaan parempi puoleni havaitsi uhkaavan tilanteen ja korjasi sen.

Niin, ja levyjä ostin. Mars Voltaa on kovasti kehuttu, joten alesta kun sai (en koskaan suostu maksamaan kahta kymppiä levystä, pitkin hampain kympin jos sattuu mielenhäiriö olemaan päällä) niin ostin De-loused in the comatoriumin. Ja Kula Shakerin Peasants, pigs & astronautsin ynnä A Perfect Circlen Thirteenth Stepin, vaikka siinä olikin tuo kopiosuojauksen merkki, joka kieli iPodille siirtämisen oletettavista hankaluuksista. Ja sitten vielä Rage Against the Machinen Renegades. Minkä takia minä sekoitan viimeiksi mainitun aina Manic Street Preachersin kanssa? Ovatko ne molemmat jotain poliittisesti valveutuneita kolmisanaisia kombinaatioita? En tiedä. Ostamistani levyistä en tiennyt mitään muuta kuin että niitä on kovasti kehuttu kaikkia semmoisina epäortodoksisina jumputuksen vastalääkkeinä.

Tuossa kirjastoreissulla kerkisin kuunnella tuon Täydellisen Ympyrän tuotantoa jonkin matkaa, ja kohtuulliselta se kuulosti, vaikka metallisemmat osat toivat hiukan mieleen jonkin Kornin, laulajan puolesta siis, tosin vähemmän kipeällä intonaatiolla tuo Circle pyörii. Kohtuullisen hyvä maku jäi noista parista biisistä: piirun verran vaativampaa rytmillisesti, eikä tavaraa ole lykätty kolmen minuutin voimasoittomuottiin, joskin sellainen ameriikkalainen melodiatyyppi oli kyllä havaittavissa, kai.

Takaisin tullessa ehdin sitten Mars Voltaa kuulla pari biisiä. Vähän tuli Mr. Bungle mieleen tuosta post-modernista avant-garde -otteesta, jossa on tehokkaasti otettu käyttöön eräänlainen destrukturalismi: pätkiä sieltä, toisia täältä, "kyllähän tämä kasassa pysyy ja jos ei pysy niin voi että". Eli miten ne sen livenä tekevät? Melko häröilevää tavaraa, ainakin levyn alku... Niin, ja laulaja tuo ajoittain elävästi mieleen Björkin, niin korkealta herra tenoriaan venyttelee, ja toisinaan siis samanlaisella tatsilla. Ehkä minä joskus ehdin todella kuunnella hankkimani levyt, mutta kun musiikkia kuunnellessa ei voi oikein keskittyä mihinkään autonajoa vaativampaan suoritukseen, eikä toisaalta viitsi ihan vaan kuunteluun aikaansa käyttää... Voi vilahtaa hetkinen ennen kuin tuotanto tulee tutuksi.

Ja mitä kirjastosta sitten löytyi? Läjä Valerianeja, eipä hienoa. Luulin jo lukeneeni kyseisen biblioteekin kaikki tarjolla olevat, mutta nyt niitä oli ilmeisesti hankittu lisää ja laitettu ihan oma hyllypaikka. Korkealentoista matalakulttuuria siis koko viikonlopuksi tiedossa, mitä nyt viimeinen teatteripläjäys vielä huomenna pitää käydä heittämässä...