Arvatkaa mikä on ch'an-luostarisäännön kirjoittajan nimi. Siis kyseinen tyyppi on kirjoittanut alas miten pitää käyttäytyä tuon suunnan buddhalaisessa meditointikeskuksessa. Chan-suuntaukseenhan perustuu myös tuo japanilainen itsekurin ultimaatio eli zen. Ja toisaalta myös kung-fu-luostarina tunnetuksi tullut Shaolin oli muistaakseni chan-laitos.
Niin, minä en vieläkään kerro kuka tuon sääntökokoelman rustasi, sillä haluan että vastaus tulee tuonne alareunan alle*, näkymättömiin. Sen tähden pitää kehittää vielä lisää asiaan liittyvää tekstiä.
Tämä kyseinen triviafaktahan tuli vastaan kirjassa "Bodhipuun juurella" (René Gothóni, Mikael Tenzin Dönden, 1984), jossa suomalaisin silmin kerrotaan buddhalaisesta luostarielämästä moninaisissa muodoissaan. Kyseisen opuksen ostin jossain välissä parilla eurolla kirjaston poistomyynnistä. Nyt luen sitä kun ei sattumoisin ole mitään kirjastosta osunut luettavaksi. Vaikka harvoin tulee omasta hyllystä poimittua kirjoja, on sentään paikallaan pitää siellä joitakin lukemattomia niteitä, jotta tällaisista kriisitilanteista selviää täysjärkisenä.
Niin, kuka siis kirjoitti teoksen "Pai-chang ch'ing-kuei"? Kerrottakoon ennen vastausta vielä, että chan perustuu (tietystikin) intialaiseen dhyana-tekniikkaan (ehkä "tekniikka" on vähän väärä sana... olisiko "metodi" mitään? Eikös se ole aika pitkälti sama asia? "Tie"?). Vietnamissa se tunnetaan nimellä thien ja Koreassa son.
Ihan asiasta toiseen - kun tuota tilaa vielä näyttää täytettäväksi olevan - siirtyäkseni, mainittakoon vielä Jukka Sihvosen kirjoittama "Mediatajun paluu", jossa suht korkealentoisesti käsitellään nykyihmisen mediasuhdetta. Mielenkiintoinen perusväittämä on se, että kun lapset joutuvat altistumaan aikuisuudelle aiempaa nuorempana viestinten tuutatessa, ja aikuisuuden ja lapsuuden raja täten hämärtyy, samoin käy myös siinä toisessa päässä: yhä useammalla ikänsä puolesta aikuiseksi katsottavalla henkilöllä on taipumusta pitää kynsin hampain kiinni lapsuudesta. Aikuiset siis kieltäytyvät aikuistumasta ja ottamasta vastuuta olemisistaan ja tekemisistään, vaikka aivot jo ovatkin kehittyneet siihen pisteeseen, jossa etiikka ja moraali ovat käsitettävissä.
Mutta kuka siis kirjoitti Pai-chang ch'ing-kuein? Nyt saa katsoa.
---
*Munkki nimeltään Hui-hai. Kyllä! Itsekurin oppaan kirjasi alas kiinalaisen puujalkavitsin ruumiillistuma, joka on elänyt vuosina 720-814.
Niin, minä en vieläkään kerro kuka tuon sääntökokoelman rustasi, sillä haluan että vastaus tulee tuonne alareunan alle*, näkymättömiin. Sen tähden pitää kehittää vielä lisää asiaan liittyvää tekstiä.
Tämä kyseinen triviafaktahan tuli vastaan kirjassa "Bodhipuun juurella" (René Gothóni, Mikael Tenzin Dönden, 1984), jossa suomalaisin silmin kerrotaan buddhalaisesta luostarielämästä moninaisissa muodoissaan. Kyseisen opuksen ostin jossain välissä parilla eurolla kirjaston poistomyynnistä. Nyt luen sitä kun ei sattumoisin ole mitään kirjastosta osunut luettavaksi. Vaikka harvoin tulee omasta hyllystä poimittua kirjoja, on sentään paikallaan pitää siellä joitakin lukemattomia niteitä, jotta tällaisista kriisitilanteista selviää täysjärkisenä.
Niin, kuka siis kirjoitti teoksen "Pai-chang ch'ing-kuei"? Kerrottakoon ennen vastausta vielä, että chan perustuu (tietystikin) intialaiseen dhyana-tekniikkaan (ehkä "tekniikka" on vähän väärä sana... olisiko "metodi" mitään? Eikös se ole aika pitkälti sama asia? "Tie"?). Vietnamissa se tunnetaan nimellä thien ja Koreassa son.
Ihan asiasta toiseen - kun tuota tilaa vielä näyttää täytettäväksi olevan - siirtyäkseni, mainittakoon vielä Jukka Sihvosen kirjoittama "Mediatajun paluu", jossa suht korkealentoisesti käsitellään nykyihmisen mediasuhdetta. Mielenkiintoinen perusväittämä on se, että kun lapset joutuvat altistumaan aikuisuudelle aiempaa nuorempana viestinten tuutatessa, ja aikuisuuden ja lapsuuden raja täten hämärtyy, samoin käy myös siinä toisessa päässä: yhä useammalla ikänsä puolesta aikuiseksi katsottavalla henkilöllä on taipumusta pitää kynsin hampain kiinni lapsuudesta. Aikuiset siis kieltäytyvät aikuistumasta ja ottamasta vastuuta olemisistaan ja tekemisistään, vaikka aivot jo ovatkin kehittyneet siihen pisteeseen, jossa etiikka ja moraali ovat käsitettävissä.
Mutta kuka siis kirjoitti Pai-chang ch'ing-kuein? Nyt saa katsoa.
---
*Munkki nimeltään Hui-hai. Kyllä! Itsekurin oppaan kirjasi alas kiinalaisen puujalkavitsin ruumiillistuma, joka on elänyt vuosina 720-814.
