Ylen profiili on hivenen noussut henkkohtaisessa barometrissa. Läpiveto alkoi taas - se olikin aivan liian lyhyt rykäisy ensimmäisellä kaudellaan; olisi ollut sääli jättää niiden muutaman jakson varaan koko homma. Myöskään Pölönen ei petä, vaikka vaikkapa kakkosjakso Karjalan kunnaillasta notkahti juurikin pölösmäiseen yltiöromantiikkaan: "Niinhän se on, lapset, että rakkaus se potkaisee itse kutakin täällä vehreän suven keskellä..."

Jokin semmoinen onnahtelevuus tuntuu olevan läsnä myös heti, kun sivutaan taloudellista "juonittelua" - aitous katoaa henkilöistä välittömästi kun aletaan rahasta puhua. Merkillistä - mutta tavallaan perin suomalaista sekin. Ei täällä rahasta osata puhua. Mutta tuossa runsaassa henkilökatraassa Pölönen on omimmillaan. Hahmot ovat vereviä, eivät liian siloteltuja vaan hengittäviä olentoja. Jotka tosin antautuvat toisinaan vähän turhan pitkiin monologeihin. Kyllähän Pölösen pitäisi tietää, että repliikkeihin puretaan vain ne asiat, jotka on pakko kertoa, mutta joita ei kuvallisesti voida ilmaista...

Joka tapauksessa hienoa nähdä pari suomalaista sarjaa, joita oikeasti jaksaa seurata. Ja mikä hienointa, niitä ei tarvitse katsoa tietyllä kellonlyömällä - Ylen lähetysajat kun poukkoilevat miten sattuu, ja toisekseen täällä korvessa se Ylen paketin lähetys edelleen pätkii niin että hermot. Areenalla alkaa vähitellen olla sisältöä, jota seurata.

Harmillista, ettei ulkomaisia sarjoja saada tuonne Areenalle. Viimeisin jakso Menneestä maailmasta jäi näkemättä, eikä eilisestä Keith Barry -pätkästä - joka sekin oli kätevästi haudattu myöhäisiltaan - saanut lähetyshäiriöistä johtuen juuri mitään tolkkua. Meikäläiselle uusi mentalistituttavuus piti siis käydä YouTubessa tsekkaamassa. Erityisen montaa klippiä ei ollut tarjolla, mutta tämä näyttäisi olevan hemmon bravuuri: