Musiikintekijä haluaa musiikilleen yleisöä. Näin ollen hän joutuu altistamaan musiikkinsa yleiselle kritisoinnille. Koska musiikki koetaan yleisesti ottaen henkilökohtaisella tasolla, joutuu artisti toisinaan ottamaan vastaan myös itseensä kohdistuvia herjoja, joilla ei tuntuisi olevan mitään tekemistä itse musiikin kanssa. Toisaalta kyseinen viihdetaiteilija saattaa ottaa musiikkiinsa kohdistuvat heitot automaattisesti henkilökohtaisina loukkauksina, silloinkin kun arvostelijan tarkoitus on ollut jotain aivan muuta.

Kritiikissähän on kysymys henkilökohtaisista mieltymyksistä, mielipiteistä. Vaikka musiikkibisneksessä kovasti yritetään löytää kohdeyleisöjä, valitettava totuus on se, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin kuuntelijoitakin. Itse asiassa enemmänkin, koska mielipiteet tuppaavat vaihtumaan itse kullakin ajan myötä. Se, että jotakin menee kovasti kaupaksi, ei tarkoita tuotteen olevan pidetty - sitä saattaa olla vain helppo hankkia. Tähänhän suurimpien hittien menekki perustuu: tuotosta tungetaan isolla vaihteella markkinoille, ja sitä sitten aivottomasti tulee ostaneeksi itse kukin, tavan vuoksi.

Julkisuudessa oleminen on hermoja rassaavaa touhua. Ensin rassaa se, että ei saa julkisuutta vaikka kuinka tuottaa loistavia artikkeleita, ja sitten kun julkisuuteen pääsee, haluaa sieltä pois kun kaikki eivät kuitenkaan tykkää. Jotkut "asiakkaat" on peräti ilkeitä huomaamattaan tai tahallaan. Aika moni ilkeä tölväisy tehdään kuitenkin vahingossa, koska informaatio harvemmin menee perille niin kuin tarkoitus on ollut (- tästä on jopa olemassa nk. Wiion lait...).

Mutta julkieläimeksi on ängettävä jos haluaa että joku ottaa tuotosta vastaan. Artistin on väistämättä oltava joko ekshibitionisti tai sitten niin tajuttoman lahjakas ihmevelho että hänet väen vängällä tuodaan yleisön eteen pällisteltäväksi.

Pahinta kritiikkiähän (muka) on hiljaisuus. Aloitteleva taiteilija joutuu jos yhtään vajaasta itsetunnosta kärsii kysymään jatkuvasti itseltään: Miksi kukaan ei kommentoi? Onko tämä niin julmetun heikkotasoista lantaa, että siitä armollisesti vaietaan aina ja aina? Toisinaan asia voi jopa olla niin, mutta kuten mainittua, mielipiteet vaihtelevat, samoin niiden vaikuttimet. Jonkun mielestä tekninen suoritus on olennaisinta, jonkun mielestä syvin olemus. Useimmat kuitenkaan eivät yksinkertaisesti jaksa muodostaa mielipidettä siinäkin kun kuitenkin on kysymys minusta. - Minun mielestäni tämä on sitä ja tätä . Kritiikin pääpointti on aina minun mielipiteeni, minun standardini, minun hienostunut makuni...

Kritiikkiin on syytä tottua; siitähän pääsee osalliseksi jokainen taviskin päivittäin, halusi tai ei (tai huomasi...). Joka väkisin haluaa tuotettansa vastaan otettavan, antaa itsensä leijonille. Toivottavasti maistuu, hän sanoo eikä juuri muuta ole tehtävissäkään.