Jaha. Noni. Mitäpä sitten? Eilen oli ihan passeli esitys, homma rullaa kerta kerralta paremmin ja sekin koululuokka joka paikalle oli pakotettu tuntui saavan irti kohtuullisen paljon näytelmän vinksahtaneesta huumorista. Ainoastaan kerran tässä näytäntökaudella on tarvinnut katsoa naamaa jota ei yhtään ole kiinnostanut - jälleen joku mies raahattu paikalle, vaikka teatteri onkin pilipaliviihdettä lätkään verrattuna. Eipähän väliajan jälkeen enää näkynyt häntä... Vaan yleisesti ottaen yleisöstä on saanut kiitettävästi virtaa. Kukin yleisö on omanlaisensa kollektiivipersoona; ikinä ei tiedä mikä gägi puree: nauravat eri kohdissa ihmiset, ja toiset yleisöt ovat hiljaisempia naurajia ja jotkut irtonaisempia - ja esitykset ovat muutenkin omanlaisiaan, näyttelijät eri vireessä joka kerta. Ei käy tylsäksi, ei.

Ensi lauantaina onkin tuplajännäripäivä: esityksen jälkeen on bändillä keikka keskustassa. Menee varmaan ihan samalla energialla jälkimmäinenkin show... Heh heh, pitäisiköhän jättää meikit naamaan? Ja mekko päälle, korkkarit jalkaan. Rokkipiireissä tuollainen genderbendaus ei sinänsä ihan uutta ole, mutta hiukan saatettaisiin vinoon katsoa - joten taidan hankkiutua paikalle ihan itsenäni; ei Stupor Mundi sentään niin radikaali ole. Kajaalia ja ripsiliimaa tuppaa kyllä jäämään aina vaikka kuinka jynssää - en tajua miten kukaan jaksaa meikata joka päivä kun itselläni on silmät tämänkin vähän jäljiltä kuin tundran viimassa.