No niin, minä siis tulen esittämään
tuota petollista aviomiestä, jonka ovelle ilmaantuu ylen avulias tyyppi
nimeltä Maurice. Ohjaaja muutamilla tarkkaan pohjustetuilla improilla
vielä tarkisti miten roolijako olisi järkevintä suorittaa, ja niin...
Saa ihminen pitkästä aikaa opetella tulemaan toimeen stressin ja
epävarmuuden kanssa. Näinköhän sitä ennen esityksiä taas tulee
kironneeksi valintojaan ja vannomaan että tämä saa kyllä olla viimeinen
kerta? Ei olisi ensimmäinen kerta. Eh?
Näytelmän teksti ainakin on naseva ja ajoittaisessa yliampuvassa rahvaanomaisuudessaan menee yleisöönkiin melkoisella varmuudella (groteski se on mikä jyllää!). Eikähän tuo ramppikuume ole oikeastaan koskaan isommin häirinnyt, sitä vähemmän mitä enemmän kokemusta on kertynyt. Vaan ennen ensimmäistä esitystä... jokusen kerran ehtii varmaan miettiä notta tätäkö mä tosiaan lähärin hakemahan.
Näytelmän teksti ainakin on naseva ja ajoittaisessa yliampuvassa rahvaanomaisuudessaan menee yleisöönkiin melkoisella varmuudella (groteski se on mikä jyllää!). Eikähän tuo ramppikuume ole oikeastaan koskaan isommin häirinnyt, sitä vähemmän mitä enemmän kokemusta on kertynyt. Vaan ennen ensimmäistä esitystä... jokusen kerran ehtii varmaan miettiä notta tätäkö mä tosiaan lähärin hakemahan.