Tällä kertaa sattui kirjastosta mukaan Nuoren Voiman viimevuotinen vuosikerta poistomyytynä. Hauskasti ensimmäisessä numerossa käytettiin sivukaupalla energiaa Tuomas Vimman kirjailijalaadun teilaamiseen. En itsekään varsinaisesti hänen harrastamaansa nihilismiin syttynyt, mutta ainakin nuo kirjat on ollut helppo lukea kun eivät jää liikoja maalailemaan.

Jossain muuallakin on sapekkaan väheksyvästi haukuttu teoksiaan, ja ymmärrän kyllä hyvin mistä moinen kumpuaa. Vimman kerronta kulkee jossain JerryCotton-maailmassa*, jossa nussitaan vastaantulevat naiset ja hakataan tai otetaan hengiltä muut, jos jaksetaan vaivautua - ehkä niitä vaan nöyryytetään jos ovat liian reppanoita. Tuomas elelee omassa fantasiamaailmassaan, jossa vastuuta ei ole eikä mikään kosketa. Pienten miesten Harlekiinia**.

Mutta että Nuoressa Voimassa haaskataan paperia kahden aukeaman verran huonon kerronnan täsmäpaikantamiseen... Menee Vimman brändäyksen edistysrahastoon; siinä huonokin maine on hyvää. Ja tällä lastullani tulen sponssanneeksi edelleen lisää lukijoita, mahdollisesti, omalla valtavalla massojenliikutteluvallallani. En ole siitä ylpeä. Painan pääni. Tuijottelen kengänkärkiä. Luuseri.
---
*Niin, en edelleenkään ole yhtään Jerryä lukenut; vedin hihasta koko määritelmän ja nöyrimmiten olen sori jos tulin loukanneeksi jotakuta...
**Enkä taaskaan tiedä mistä puhun ja nöyrimmiten jne...