Vapaa-ajattelijat ovat suivaantuneet siitä, että hautausmaat ovat edelleen kirkkojen hallussa - ateisteille ei vain myönnetä näitä tontteja. Koko maassa on haudattu tunnustuksettomille hauta-alueille vain kolme (3), vaikka 15% kansasta ei kuulu kirkkoon.

Kehityksessä on palattu 1900-luvun alkuvaiheille, jolloin uskonnottomat haudattiin niin kutsuttuun murhamultaan yhdessä murhamiesten ja muiden rikollisten kanssa, [Vapaa-ajattelijain liiton toiminnanjohtaja] Vasama sanoo.

Tämä on tietystikin yksi monista kirkollisista vinoumista maassamme. Muita parin päivän sisään törmäämiäni (tämän ikuisen jouluhölinän lisäksi) ovat vaikkapa se,

että nyt on jostain syystä ruvettu maksamaan valtionapuja uskonnollisille ryhmittymille - miksi? Mikä älynväläys tämä on? Juuri nytkö on koettu pakottavana epäkohtana, että uskonnollista hihhulointia täytyy tukea lisää, koska järkipuolta fantasiamaailmaa yhteiskunnassamme tuetaan liian vähän?

tai se, että lähetystyötä tuetaan valtion varoista - miksi? Minkä tähden valtio haluaa, että seurakunnat kasvattavat asiakaspohjaansa Afrikassa? Niin, lähetystyöntekijät tekevät toki arvokasta(kin) työtä koulujen rakentamisessa ja terveydenhuollon saralla, mutta jos tuo tunnustuksellinen puoli heiltä evättäisiin, tekisivätkö he sitä? Kyseessä on nimenomaan ja ensisijaisesti lähetystyö.

Kuitenkin näen jotenkin omituisena hautapaikkojen perään haikailun. Miksi vapaa-ajattelijat haluavat luunsa asetelluiksi laatikoissa mullan syleilyyn? Elinluovutustestamentilla voi huolehtia siitä, että jälkeenjääneestä tomumajasta on vielä jotain hyötyä eläville. Jäljellejäänyt torso tuhkataan ja tuhka levitellään (no juu, seurakunna ylläpitämään) muistolehtoon.

Miksi haluamme kuolemamme jälkeen laatikkoon kiven merkitsemään paikkaan? Koska näin on ollut tapana. Haluamme että meidät muistetaan kuolemamme jälkeen. Miksi? Mitä sillä on kuoleman jälkeen merkitystä? Kun kuolemme, lakkaamme olemasta. Jotkut muistavat, suurin osa ei.