Vastikään on todettu, että miehet ovat vahingoniloisempia kuin naiset. Jos ei-toivotulle tyypille sattuu jotain ikävää, naisen empatia saattaa olla alempana kuin pidetyn henkilön onnettomuudessa, mutta miehestä tapaus tuo lähinnä piristystä päivään - ei siis empatian häivääkään. "Menikö käsi poikki? Se oli sille ihan oikein!"

Ei liene harvinaista että monet miehet pistävät toisia turpiin ihan huvikseen ("Olit sen verran pienempi ja heikompi, että sen takia mä sua vähän löin..."), kun taas naiset harvemmin moiseen syyllistyy - joskin nuoret tytöt ilmeisesti ovat machoontuneet, mikäli toisen käden tietoihin on uskominen... Myös enemmistö maailman kidutusammattilaisista lienee miehiä, heidän kun on helpompi "ottaa etäisyyttä" kaltoin kohtelemaansa henkilöön. "Hän edusti väärää maailmankatsomusta, joten saatoin hyvin tuottaa hänelle mielikuvituksellista tuskaa..."

Tulee taas lapsuuden trauma mieleen: lumisotaa leikittiin poikain kanssa joskus alle kouluikäisenä kun sain silmääni lähietäisyydeltä heitetyn kovan lumipallon. Kauhea paniikki! Menikö nyt näkö silmästä? En oikein uskaltanut kaapia niitä jäisiä möhkäleitä silmästäni (ettei verkkokalvo irtoa tai ties mitä...), ja huulilta lipsahti pienen ihmisen hätäinen nelikirjaiminen sana: "Apua!" Lähistöllä oli isompia poikia tupakilla ja heitä tilanne kovasti hörähdytti: "Hehe, 'apua', hehehe..." Noo, näkö on edelleen tallella ja reaktioni oli neitimäisen yliampuva. Ihan oikein mulle että siihen vähän naureskeltiin.