Tosikko tuolla valittelee omaa ostosvimmaansa (tai siis kertoo onnistuneen kieltäymyskokemuksen, mikä ei täyttäne "valittelun" tunnusmerkkejä pilkulleen...). Itselläni tuo kulutusjuhliskelu on jotenkin tekniikkapainotteista. Musiikkiteknistä vielä rajatummin ilmaistuna (- vaikka ihan äskettäin homma riistäytyi kauko-ohjattavien pistokkeiden ja liikekytkinlamppujen sekä iPod-kuunneltavien kielikurssien ylettömään haalimiseen...). Ääliönä en ole tajunnut sitä, että soittimia ei tod.ellakaan kannata ostaa käytettyinä. Huomasin tilanteen jälleen eilen ärsymyskynnyksen ylittävänä experienssinä.

Nimittäin nurkissahan on puolisen vuotta lojunut käyttämättömänä midi-koskettimisto, joka osaltaan oli labiilina sellaisen pikkuvian takia, että kakkosoktaavin c ei soinut kuin ajoittain. Nyt kun kuitenkin raahasin tuon penteleen painavan virityksen teatterille korvaamaan toista huonoa ostosta, eli liian kapeaa koskettimistoa (ei-käytetty, mutta vähähyödykäs), paljastui ominaisuuksia joita ei kättelyssä ollut tullut ajatelleeksi.

Kytkin laitteen soundimoduliin ja aloin soitella. Äimistyin välittömästi, sillä muut soittajat tuntuivat äkisti olevan väärässä vireessä. Kas, laitteeni oli loikannut puoli sävelaskelta pieleen. Buuttasin uudestaan, ja tilanne oli muuttunut: nyt oltiin puoli sävelaskelta toiseen suuntaan kenollaan.

Noh, näppäränä kaverina kaivelin soundiboksista proseduurin, jolla sen sai viritettyä uudestaan. Ei kun soittelemaan! Jipii. Jonkin aikaa kilkuteltuamme ääni kuitenkin hiipui jonnekin kaukaisempiin sfääreihin, ja sitä kautta kadotukseen. Jaa jaa, mahtoiko tuo korvattu koskettimisto tuossa päällä lepäillessä liukua virtanäppäimen päälle? Vienpä sen pois, ajattelin ja vein.

Auttoiko? Hetken ajan, siis valheellisesti, joo. Kävi ilmeiseksi, että kyseinen keyboardi kärsii samasta vaivasta kuin käytettynä hankkimani kitarakaappikin: se siis vaimenee siinä vaiheessa kun meno alkaa käydä kuumaksi. Mahtavaa. Pari sataa örkkiä (= €) verkonpainosta ei liene kova hinta. Ostotapahtumastahan on jo niin pitkä aika ettei siitä voi kuin kosmeettisesti käydä naputtamassa; tokkopa myyjäkään tilanteesta oli tietoinen. Hänelle laitteen myynyt taas varmastikin tiesi erinomaisesti pissivänsä kaupantekovaiheessa seuraavaakin ostajaa kintuille. Ruoja.

Mutta shoppaholismi pääsee siis taasen valloilleen kun on ihan pakko hommata kunnon kiippari. Budjetti kyllä vähän kitisee kun sattui vastikään niin hyvä sauma hommata sähkörummut... Mutta aina välillä pitää venyttää rajoja, eikös?*
---
*Ei.
---
Haamupäivitys: Eikä noiden uusienkaan ostaminen ole koskaan vallan hallussa ollut. Mukaan tarttui nyt kiippari, jonka huomasin pakettia purkaessa, eh, laimeammaksi kuin mitä optimistina odotin. Virtapiuhaa ei tietenkään ollut mukana (asia jota ei koskaan muista tarkistaa, ja joka enenevissä määrin menee juuri näin...), eikä minkäänmoista kosketusherkkyyttä ole havaittavissa, tatsi on siis perin höttöinen. Soundibendauskin oli suoraan peeceestä.**

Joten pirautin sitten liikkeeseen ja tilasin paremman. Vaan tästä ei tokikaan enää kokovalueta saa takaisin kun paketti on jo avattu, eikä varsinkaan siksi, että tuo parempi laite on saatavilla vasta joskus ensi viikolla (jos on...(mikä tosin on yksi syy sille että taivuin tähän huokeampaan - hötkyily kannattaa aina kaupanteossa...]) ja sitä ennen olen jo ehtinyt heittää useammankin keikan yhä käytetymmäksi käyvällä laitteella. Jos raapustaisin siihen nimmarin, niin ehkä joskus sen voisi myydä tähtitieteellisestä hinnasta?
---
**Haamupäivityksen haamupäivitys: seuraavassa kirjoituksessani havaitsemme juuri tekemäni analyysin itsensä olevan kotoisin tuosta metkasta mestasta...